Rasmuksen tarina Folcanin perustajana.
Miksi yrittäjyys? Millaista se on ollut ja miksi teemme tätä vieläkin? Tässä tekstissä kerromme, mikä sai meidät ryhtymään yrittäjiksi ja perustamaan Folcan Oy:n. Teksti on kirjoitettu toisen Folcanin perustajan Rasmuksen perspektiivistä.
Yrittäjyys oli käynyt minun ja nykyisen liikekumppanini Alinan mielessä ennen yhteisten keskustelujemme alkamista kasvuympäristömme ja perhetaustojemme takia, mutta olimme aina sivuuttaneet sen epäsopivan elämäntilanteen takia. Tulimme molemmat yrittäjätaustaisista perheistä ja olimme käytännössä eläneet yrittäjyyden keskellä koko lapsuutemme.
Esimerkiksi ensimmäinen kunnon työni oli tehdä iskäni yrityksen laskutusta ja kirjanpitoa 15 vuoden ikäisenä. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä opetti minulle enemmän yrityksen pyörittämisestä kuin oisin ikinä voinut kuvitellakaan. Opin mm. yrityksen verotuksesta, laskutuksesta ja hallinnollisten asioiden pyörittämisestä.
Kaikki alkoi, kun olin töissä Telia Finlandilla toimitusvastaavana B2B-puolella Posti Oyj:n asiakkuustiimissä vuonna 2018. Olin juuri aloittanut työni, kun minulle aukesi mahdollisuus hypätä mukaan hoitamaan Postin asiakkuutta esimieheni ansiosta. Tiesin, että tällaista mahdollisuutta ei ihan joka päivä vastaan tulisi, joten päätin tarttua siihen.
Samaan aikaan, kun töissä tapahtui suuria, keskustelin entisen koulukaverini ja nykyisen liikekumppanini Alinan kanssa siitä, millaista olisi perustaa oma yritys. Ensimmäiset keskustelumme ajoittuivat viime vuoden (2018) toukokuulle, josta myös ensimmäiset yhteiset 29.5 tehdyt muistiinpanomme löytyvät vielä tänäkin päivänä. Alina työskenteli vielä tässä vaiheessa täyttä päivää IT-palveluita tarjoavassa kasvuyrityksessä Helsingissä, vastaten markkinoinnista.
Alitajuntaista kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan?
Tässä vaiheessa keskustelumme koostuivat vielä valtaosin leikkimielisistä ideoiden sparrailutuokioista puolin ja toisin. Muistan ikuisesti, kuinka sparrailimme Alinan kanssa parasta mahdollista kokoonpanoa yrityksen perustamista varten luonteen ja osaamisen osalta, vaikka emme edes tienneet, minkä yrityksen perustaisimme. Katsoessani taakse ensimmäisiin muistiinpanoihimme ainoa asia, mikä niissä pitää vielä paikkansa, on yrityksemme toimiala. Kaikki muu on muuttunut, mikä oli kieltämättä ihan oletettavaa ottaen huomioon tuolloisen elämäntilanteemme. Molemmilla meillä oli kuitenkin vielä opinnot kesken ja työskentelimme täyttä päivää palkkatöissä. Tästä huolimatta kaiken kiireen keskellä näimme molemmat markkinarakoa markkinoinnin ja erityisesti digimarkkinoinnin saralla. Olimme molemmat seuranneet aktiivisesti Jenkeissä tapahtunutta digimarkkinoinnin murrosta (vaikuttajamarkkinointi, markkinoinnin automaatioiden yleistyminen jne.) ja totesimme, että tämä tulee tapahtumaan myös Suomessa.
Markkinaraon löytämisestä huolimatta emme kuitenkaan tarttuneet tositoimiin vielä tässä vaiheessa. Aikamme ei olisi yksinkertaisesti riittänyt. Sovimme, että palaisimme asiaan uudestaan alkusyksystä ja aloittaisimme toden teolla ideoidemme edistämisen. Tämä antoi molemmille aikaa pohtia ja jalostaa ideoitamme entisestään. Syvennyin takaisin päivätyöhöni Telialla ja jatkoin pallon perässä juoksentelemista Fc Viikinkien riveissä. Päiväni olivat siis hyvin täyteen pakattuja sekä jalkapallon että töiden ansiosta. Vapaa-aikani käytin lähes poikkeuksetta lukemiseen ja markkinoiden tutkimiseen. Vaikka meillä ei ollut vielä tässä vaiheessa selkeää ideaa siitä, mihin haluaisimme erikoistua, tiesin säännöllisen tiedonkeruun olevan minulle hyödyksi tavalla tai toisella.
Eräänä tuulisena kesäpäivänä saapuessani takaisin Helsinkiin vieraspelistä joukkuetoverini kanssa, aloimme keskustelemaan yrittäjyydestä. En tarkkaan muista, mistä keskustelu sai alkunsa, mutta muistan keskustelun pyörineen ideoitteni ja hänen uuden yrityksensä ympärillä. Keskustelimme niitä ja näitä ja kyselin vähän, miten heillä oli mennyt ja millaista oli olla yrittäjänä. Sparrasin myös joitain omia ideoitani hänelle omalta idealistaltani. Muistan myös kyseenalaistaneeni oman uskallukseni ryhtyä yrittäjäksi kysymyksellä: “Mitä, jos se idea ei olekaan tarpeeksi hyvä?”. Tähän hän vastasi: “Ei se oo kiinni siitä idean laadusta vaan toteutuksesta. Pitää vaan uskaltaa yrittää.” Lause, jonka olin kuullut lähes jokaisen valtameren toisella puolella olevan vaikuttajan suusta. Tämä kuitenkin puhutteli minua aivan eri tavalla kuin netistä kuulemani lausahdukset. Siirsin fokukseni “mahtavan idean” keksimisestä toteutukseen.
Jatkoin töiden tekoa ja pallon perässä juoksentelua. Pian tuli vastaan syksy ja aika lopettaa työni Telialla jatkaakseni opintojani Aalto-yliopistossa, jossa olin aloittanut opintoni vuonna 2016. Näihin aikoihin iskäni kysyi minulta, oliko minulla ketään kaveria, joka voisi tehdä hänen yritykselleen verkkosivut. Kyselin ympäriinsä sekä koulusta että ystäviltäni, mutta kehnoin tuloksin. Jatkoin kuitenkin etsintää sitkeästi.
Etsiessäni potentiaalista verkkosivujen tekijää aloin jo vaipumaan hieman epätoivoon, kunnes nykyinen liikekumppanini Alina tarjoutui tekemään sivut iskäni yritykselle. Alina kertoi tehneensä kouluprojektina yhdet sivut harjoituksena ja näytti niitä minulle. Mielestäni ne näyttivät hyvältä, mutta tiesin kuitenkin, että Alinalla ei ollut aikaisempaa taustaa koodaamisesta (Tässä kohtaa täytyy myöntää, että en ollut aivan ajan tiimoilla verkkosivujen teosta ja niihin käytettävistä teknologioista). Minulla taas oli jonkunnäköiset valmiudet koodaukseen ja teknisten aspektien ymmärtämiseen koulutaustani ja Telialla tekemieni töiden takia. Keskustelimme Alinan kanssa asiasta ja päätimme liittäytyä yhteen projektin toteutuksen ajaksi.
Nyt meillä oli siis ensimmäinen yhteinen projektimme digimarkkinoinnin saralla. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ollut edes ajattelut verkkosivujen tekoa mahdollisena vaihtoehtona yrityksen perustamiselle. Päätin vain hypätä projektiin mukaan, koska se kiinnosti minua. Lisäksi ajattelin sen tukevan opintokokonaisuuttani ja tarjoavan mahdollisuuden oppia uutta käytännönläheisesti. Teimme yhdessä projektisuunnitelman ja sovimme, että projekti valmistuisi joulukuuhun mennessä.
Projektin ohessa minun oli tarkoitus edistää opintojani täyspäiväisesti, joten projekti toimi minulle kuin osa-aika työ, jota pystyi tehdä oman aikataulunsa mukaisesti. Opintojeni puolesta syksy oli täynnä vaativia ja aikaa vieviä kursseja, joten kiirettä piti. Yritin kuitenkin tästä huolimatta tehdä aikaa myös muullekin kuin koululle. Fudiskausi alkoi olla loppumaisillaan ja pystyin taas keskittymään opiskeluun 100%. Samaan aikaan minulle aukesi myös lisää vapaa-aikaa, jonka käytin käymällä koulumme yrittäjyyteen liittyvän organisaation Aaltoesin tapahtumissa.
Aaltoes eli Aalto Entrepreneurship Society on opiskelijoiden vetämä järjestö Aalto-yliopiston kampuksella Otaniemessä, jonka tavoitteena on valmistella ja kehittää seuraavan sukupolven yrittäjiä tulevaisuutta varten. Vietin täällä paljon aikaa loppusyksystä ja alkutalvesta. Aaltoes on vuosien varrella kehittänyt useita eri yrittäjyyteen liittyviä suosittuja tapahtumia, kuten Slushin ja Junctionin, jotka ovat irtautuneet Aaltoesin alta ennemmin tai myöhemmin omiksi yrityksikseen, kasvaneen suosion johdosta.
Eräänä sateisena syyspäivänä olin menossa juuri yhteen tämän Aaltoesin tapahtumista, ystäväni Essin kanssa. Olimme molemmat olleet kiinnostuneita heidän toiminnastaan jo jonkun aikaa, mutta emme olleet vielä ehtineet tutustua siihen sen tarkemmin. Lopulta löysimme molemmille sopivan ajankohdan ja päätimme osallistua Aaltoesin Open meeting-tapahtumaan, joka on käytännössä kaikille aiheesta kiinnostuneille avoin tutustumistapahtuma.
Tapahtuman jälkeen jäimme vielä nauttimaan ruokatarjoilusta ja keskustelemaan vapaammin ystäviemme kanssa. Tässä vaiheessa törmäsimme Essin kanssa kaveriini Juliukseen ja hänen ystäväänsä Kataan, joka sattui omistamaan yrityksen, jolla oli verkkokauppa. Kerroin Katalle, että olin juuri vastikään rakentanut verkkosivua ystäväni kanssa. Keskustelimme hetken aikaa hänen yrityksestään ja totesimme, että voisi olla hyvä idea, jos katsoisin myös heidän sivustoaan. Olin innoissani tästä. Mahdollisuus päästä auttamaan nuorta yrittäjää ja edistämään heidän liiketoimintaansa. Tiesin, että iskäni projektia varten tekemäni taustatyön ansiosta pystyisin jatkokehittämään myös heidän sivustoaan tuoden heille lisää arvoa tekemiselläni.
Näimme uudestaan Katan kanssa toisessa Aaltoes:n tapahtumassa nimeltä Hel Tech, jossa päädyimme keskustelemaan verkkosivuista uudemman kerran.
Tällä kertaa mukana oli myös Katan liikekumppani Tommi, joka oli hoitanut Katan verkkosivuihin liittyviä asioita aikaisemman. Vaihdoimme mietteitä asian tiimoilta ja sovimme tapaamisen marras – joulukuun vaihteeseen, jonka agendana olisi nostaa esiin sivuston mahdolliset puutteet ja jatkokehitettävät asiat.
Vihdoin tapaamisen aika koitti. Oli kylmä päivä Helsingissä. Valo oli vähissä ja untuvatakit korvissa. Tapasimme Tommin kanssa Helsingin Yliopistolla Tiedekulmassa. Kävimme asiat läpi nopeasti ja olimme valmiita Tommin kanssa jo ennen kuin Kata kerkesi saapua paikalle. Tommi oli tyytyväinen tapaamisessa saamaansa informaatioon ja sanoi vievänsä nämä asiat eteenpäin heidän verkkosivuistaan vastaavalle taholle. Tässä vaiheessa aloin miettimään, että mikä estää minua ja Alinaa olemasta se taho, joka toimisi yrittäjien apuna heidän verkkopresenssissään. Kysyin vielä Katalta ja Tommilta tapaamisen loppupuolella mielipidettä tähän asiaan, koska he olivat molemmat kuitenkin nuoria yrittäjiä. Heidän vastauksensa oli myönteinen. He rohkaisivat minua yrittämään. Se rohkaisu oli enemmän kuin tarpeeksi kaiken aikaisemman pohdinnan jälkeen.
Soitin heti Katan ja Tommin tapaamisen jälkeen Alinalle ja sanoin, että tässä voisi olla meille sopiva markkinarako. Muistan kysyneeni: “Pitäisikö meidän ryhtyä tähän oikeasti?”. Meidän piti kuitenkin valita tapa laskuttaa iskäni projekti ja olimme rajanneet nämä vaihtoehdot kahteen vaihtoehtoon. Vaihtoehdot olivat perustaa joko omat toiminimet molemmille tai yhteinen osakeyhtiö. Alina otti puheluni vastaan myönteisesti ja sovimme heti puhelun aikana seuraavan tapaamisemme, jossa sopisimme jatkosta. Olimme innoissamme, mutta samaan aikaan myös hieman jännittyneinä tulevasta. Yrittäjyys ja Rasmus, mitäköhän seuraava vuosi toisi tullessaan?
Joulukuun loppu oli kiirettä täynnä. Pidimme useamman palaverin Alina kanssa, saimme iskäni projektin pakettiin ja päätimme perustaa yhteisen osakeyhtiön. Sovimme yhdessä raamit tulevan yrityksemme ydinliiketoiminnalle ja aikataulutimme kaikki tehtävät yrityksen perustamisilmoituksen tekoon saakka. Aloimme tutkimaan yrityksen perustamista ja seurasimme markkinaa herkeämättä. Suomen Yrittäjät oli juuri julkaissut Yrittäjän digioppaan, joka sisälsi kymmenen kohdan oppaan uusien verkkosivujen rakentamiseen.
Tiesin, että meillä oli kiire. Kerroin tästä Alinalle ja sanoin, että nyt asioihin pitää saada vauhtia. Samaan aikaan Alina oli vielä täyttä päivää töissä, joka luonnollisesti rajoitti hänen vapaa-aikaansa. Tarjouduin käyttämään koko joululomani markkinatutkimuksen tekemiseen, jotta pystyisimme perustamaan yrityksen ja saapumaan markkinoille mahdollisimman pian.
Vihdoin joululoma koitti. Aloin perehtymään markkinaan tarkemmin ja huomasin, että kilpailua oli valtavasti. Kilpailijoita tuli käytännössä ovista ja ikkunoista koko ajan lisää. Huomasin kuitenkin myös sen, että tekemämme verkkosivujen laatu oli parempi kuin noin 70% kilpailijoista. Muistan ajatelleeni tuolloin: “Jos tässä vaiheessa pystymme tuottamaan näin korkealaatuisia tuotteita, mitä oikein pystymme tuottamaan puolen vuoden päästä?”. Markkinalla oli myös paljon toimijoita, jotka vetivät asiakkaita jatkuvasti nenästä, mikä oli herättänyt luottamuspulaa potentiaalisten asiakkaiden keskuudessa. Lisäksi targetointimme rajasi pois kaikki hinnalla kilpailevat toimijat, jotka toimittivat lähtökohtaisesti bulkkina verkkosivuja. Meidän tarjoamiin verkkosivupalveluihin pääset tutustumaan lisää tästä.
Tiesimme alun alkaen, että halusimme panostaa pitkiin asiakassuhteisiin tekemällä heidän tarpeisiinsa räätälöityä palvelua, tuoden näille asiakkaille mahdollisimman paljon lisäarvoa. Tästä huolimatta positiointimme markkinalla tulisi olemaan vaikeaa ja vaatimaan pitkäjänteistä työtä kovan kilpailun takia. Päätimme kuitenkin luottaa omaan tekemiseemme ja osaamiseemme, ja lähteä yrittämään markkinalle pääsyä tiiviistä kilpailusta huolimatta. Ajattelin, että parempaa hetkeä lähteä yrittämään kuin tämä ei välttämättä tulisi enää koskaan elämämme aikana.
Vuoden vaihde koitti vihdoin ja olimme valmiita perustamaan yrityksen. Alina oli sopinut lopettavansa työnsä tammikuun lopussa ja muuttavansa Ranskaan ennalta määräämättömäksi ajaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma. Olimme sopineet syntymäpäiväkseni 5. tammikuuta palaverin, jossa agendana oli valita yrityksen nimi ja alkaa täyttämään yrityksen perustamiseen vaadittavia kaavakkeita. Oli kylmä lauantaiaamu, kun kävelin Alinan kämpille. Muistan, kuinka koko matkan ajan kotoa Alinan talolle yritin keksiä yrityksellemme nimeä. Leikittelin eri sanoilla ja painoin mieleeni hyvän yritysnimen ominaisuudet (kansainvälinen, helposti lausuttava ja muistettava, lyhyt jne.).
Lopulta saavuin Alinan luokse, jossa oli syntymäpäiväni kunniaksi aamupalaa tarjolla. Söimme aamupalan rauhassa ja aloimme sparrailemaan ideoita puolin ja toisin yrityksen nimen keksimiseksi. Uskokaa tai älkää tässä meni hyvin paljon pidemmän aikaa, kun olimme alun perin suunnitelleet. Muistan, kuinka vuoron perään huutelimme mieleen juolahtaneita nimiä ja kirjasimme niitä ylös. Meni tunti, kaksi, mutta mikään nimi ei tuntunut sopivalta. Aloimme jo tuskastua.
Käydessämme läpi eri eläimien nimistä muodostettavia kirjainyhdistelmiä pysähdyimme jalohaukan eli falconin kohdalle. Olin samaan aikaan lukenut Niken kirjaa “Shoe Dog”, jossa Niken perustajalla oli ollut kaksi vaihtoa yrityksensä uudeksi nimeksi Blue Ribbonin tilalle. Nämä vaihtoehdot olivat nimetä yritys joko falconin tai Temple Of Niken mukaan. Voitte varmaan arvata, kumman Phil Knight lopulta valitsi. Pyörittelimme falconia jonkin aikaa yrittäen keksiä siitä sopivaa kirjainyhdistelmää tuloksetta. Sitten se tapahtui – vaihdoimme falconin vokaaleitten paikkoja ja keksimme nimen Folcan. Tiesin heti, että tämän nimen haluan yrityksellemme. Saimme molemmat valita kolme ihmistä, joilta kysyimme nimen mielekkyyttä. Nimi hyväksyttiin yksimielisesti.
Vihdoin nimi oli saatu valittua. Nyt oli aika täyttää yrityksen perustamisilmoitus. Olimme lukeneet paljon tästä ennakkoon, mutta emme olleet kumpikaan tätä aikaisemmin tehneet. Täyttämisen aikana jouduimme useaan otteeseen käyttämään “kilauta kaverille”-korttia, jotta osasimme täyttää ilmoituksen oikein. Emme kuitenkaan tästä huolimatta saanet ilmoitusta täytettyä loppuun syntymäpäiväni aikana. Jouduimme odottamaan seuraavaa arkipäivää päästäksemme käymään pankissa.
Seuraava arkipäivä koitti ja Alina sai hoidettua asiansa pankin kanssa. Tämän myötä allekirjoitimme perustamisilmoituksen ja lähetimme sen odottamaan hyväksyntää. Nyt vain odotimme. Muistan päivä toisensa jälkeen katsoneeni sähköpostini läpi, kunnes se vihdoin tapahtui. Yrityksen paperit menivät läpi 15.01.2019 ja tätä myötä olimme nyt Alinan kanssa virallisesti yrittäjiä. Folcan Oy oli perustettu. Tuntuipa oudolta. Muistan miettineeni: “Nyt se on sitten virallista” ja todenneeni, että tähän on tultu. Päällimmäisenä fiiliksenäni oli totta kai innostus. Halu päästä toteuttamaan jotain omaa ja haastamaan itsensä olivat suuria. Tässä vaiheessa aloin menettämään viikonpäivän tajuni, koska jokainen päivä tuntui uudelta seikkailulta. Olin kuullut varmaan satoja kertoja, kuinka joku kehottaa rakastumaan prosessiin lopputuloksen sijasta. Rehellisesti sanottuna en uskonut tähän sanomaan ennen tuota päivää.
Yrityksen perustamisen ohella etsimme itsellemme aktiivisesti kirjanpitäjää. Olin lukenut sen verran paljon rahasta, että tiesin hyvän kirjanpitäjän olevan rahansa väärti yrityksen pyörittämisessä. Näin ollen, kyselimme ympäriinsä ystäviltämme, olisiko heillä suositella pätevää kirjanpitäjää. Ei mennyt kauaa, kun etsintämme tuotti tulosta. Ystäväni Heikki suositteli hänen kirjanpitäjäänsä Tarjaa. Otin häneen saman tien yhteyttä ja sovimme tapaavamme hänet Alinan kanssa. Tapaaminen meni hyvin ja olin tyytyväinen. Heti tapaamisesta lähdettyämme tiesimme molemmat, että olimme löytäneet oikean henkilön kirjanpitäjäksi yrityksellemme. Ei mennyt aikaakaan, kun allekirjoitukset olivat paperissa ja asia oli sovittu.
Tähän väliin on pakko vielä mainita, että en voisi enempää olla kiitollinen kirjanpitäjällemme. Hän on opettanut minulle paljon enemmän kuin ikinä olisin voinut toivoakkaan yrityksen taloudenhallintoon liittyen. Päivä toisensa jälkeen hän häkellyttää minut osaamisellaan. Arvostan hänen tuomaa arvoa yrityksellemme erittäin paljon. Kiitos Tarja!
Kirjanpidon lukkoon lyönnin myötä pystyimme keskittymään jälleen täysillä liiketoimintamme kehittämiseen. Olimme sopineet pari asiakastapaamista helmikuun ensimmäiselle viikolle. Muistan olleeni oudon rentoutunut näissä tapaamisissa. Jälkeenpäin ajateltuna tämä johtui todennäköisesti uskosta omaan tekemiseen. Olin joutunut vakuuttamaan itselleni niin monta kertaa, että me ryhdymme yrittäjiksi ja pystymme tähän, joten tämä tuntui pieneltä siihen verrattuna. Hyvä valmistuminen auttoi varmasti myös. Tunsin oloni itsevarmaksi ja rauhalliseksi. En ollut ennen tavannut yritysjohtajia myyntitilanteissa, ainoastaan asiantuntijan roolissa. Tämä oli minulle jotain aivan uutta, mutta pidin siitä. Pääsin haastamaan itseäni uudella tavalla astumalla samalla ulos mukavuusalueeltani.
Päivä ennen vuoden 2019 Pikkulaskijaista eli 6. helmikuuta meillä oli Alinan järkkäämä asiakastapaaminen, johon menin ensimmäistä kertaa paikan päälle ilman Alinaa. Alina liittyi palaveriin etäyhteyden välityksellä. Tässä tapaamisessa olin kuitenkin jostain syystä aivan hermona. Se saattoi johtua joko edellisen päivän rahavirtojen laskemisesta tai asiakkaan suuruusluokasta. Tämän tarjouksen onnistuminen merkitsisi meille kassavirran kääntymistä positiiviseksi. Olimme sopineet ennakkoon, että Alina vetäisi palaverin ja minä täydentäisin tarpeen tullen. Palaveri meni loistavasti ja nimet olivat paperissa. Uskomatonta! Yrityksemme tuotti positiivista kassavirtaa alle kuukauden sen perustamisen jälkeen. Tämä tunne oli sanoinkuvailematon. Se oli melkeinpä suoraan verrattavissa tärkeän fudismatsin voittamiseen. Propsit vielä Alinalle tämän homman kotiin hoitamisesta, upeata duunia.
Positiivisen kassavirran saavuttamisen jälkeen pystyimme hengähtämään hetkeksi ja keskittymään asiakashankinnan sijasta omien sivujen luontiin ja liiketoiminnan kehittämiseen. Lähes koko seuraava kuukausi kuluikin näiden parissa. Mietimme omaa strategiaamme, brändiämme ja positiotamme markkinalla. Aloimme myös laittamaan samaan aikaan paljon tunteja omien verkkosivujemme tekoon. Teimme avainsanatutkimuksen hakukoneoptimointia varten, loimme layoutin, kirjoitimme sisällön ja valitsimme kuvat.
Vihdoin oli aika julkaista sivut. Olimme molemmat pysyneet tietoisesti hiljaa yrittäjänä olemisesta, koska halusimme säilyttää yllätysmomentin ystäviämme varten. Osa oli kuitenkin jo saanut tietää yrityksestämme syystä tai toisesta. Marraskuun 12. päivänä oli vihdoin aika julkaista sivut. Olin sekä innoissani että jännittynyt. Mietin, miten ihmiset reagoisivat tulevaan päivitykseeni.
Vastaanotto oli jännityksestäni huolimatta äärimmäisen myönteinen. Ette tiedäkään, kuinka onnellinen olin siitä, että olin saanut ympärilleni näin mahtavan joukon ihmisiä. Jos jokin lisäsi motivaatiota ja kannusti yrittäjyyteen, niin tämä. Sivustollamme kävi yli 500 uniikkia kävijää sen julkaisupäivänä. Siis 500 eri ihmistä kävi katsomassa sivumme. Aivan uskomatonta. Kiitoksia joka ikiselle, joka tämän teki. Enempää tukea en olisi teiltä voinut toivoa.
Sivujen julkaisun jälkeen keskityimme jälleen liiketoimintamme kehittämiseen. Loimme raamit yrityskulttuurille, jota halusimme itse toteuttaa. Teimme viikko-ohjelman, laitoimme sosiaalisen median kanavat yhtenäisiksi verkkosivujemme kanssa ja selkeytimme hinnoitteluamme. Alina sai myös kaiken kiireen keskellä suunniteltua ja tilattua käyntikorttimme. Mikäli haluat nähdä, millaisia niistä tuli, niin pääset katsomaan niitä klikkaamalla tästä. Pystyin myös keskittymään vihdoin kandidaatintyöni viimeistelemiseen.
Yksi keskeisimpiä liiketoimintaa kehittävistä asioista oli hankkia copywriter eli tekstisuunnittelija, joka vastaisi kaiken tekstisisällön suunnittelusta ja kirjoittamisesta. Hyvän tekstin merkitystä ei voi painottaa tarpeeksi. Sattumoisin sellainen löytyi jo hyvin läheltä. Olimme nimittäin työskennelleet ja työskentelemme vielä tänäkin päivänä hänen kanssaan tiiviissä yhteistyössä yhdessä asiakkaittemme projekteista. Olimme nähneet myös omin silmin ylläpitämämme verkkosivujen datasta, että hänen tuottama sisältönsä oli suosittuja ja puhutteli yleisöä. Kyseessä on luonnollisesti yhteistyökumppanimme Paperilintu ja Maria. Pääsimme yhteisymmärrykseen yhteistyöstämme huhtikuun alussa ja rustasimme nimet paperiin. Jos tarvitset Copywriterin palveluita, niin hän oikea henkilö sinua varten.
Copywriterin lisäyksen myötä laadukas sisällöntuotanto oli hoidossa. Olimme jo pidemmän aikaa haastatelleet useita eri henkilöitä, jotta saisimme lisää apukäsiä kasvaneen työmäärän ja toimialan luonteen johdosta. Vaikka alihankkijaverkkomme oli muodostunut hyvin, tuntui ajan silti loppuvan jatkuvasti kesken kahden ihmisen voimin. Saatoimme tehdä hyvin 60 – 80 tuntista viikkoa vain selvitäksemme velvoitteistamme. Osa tästä ajasta meni myös luonnollisesti asiakashankintaan ja myyntiin. Ehkäpä vaikeimpana asiana olikin asioiden priorisointi ja myyntiin ja liiketoiminnan pyörittämiseen käytettävän ajan tasapainottaminen.
Haastattelut saatiin vihdoin päätökseen huhtikuun loppupuolella. Uusi potentiaalinen liikekumppanimme oli valittu. Valinta kohdistui Emiliaan, joka opiskeli Aalto-yliopistossa kanssani, tosin kauppatieteiden puolella. Odotin mielenkiinnolla töiden tekoa hänen kanssaan. Sovimme, että hän aloittasi harjoittelunsa yrityksessämme täyttä päivää 1.6 alkaen vastaten pääosin yrityksemme markkinoinnista. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että näin varhaisessa vaiheessa olevassa yrityksessä tai startupissa lähtökohtaisesti kaikki tekevät vähän kaikkea, jonka Emiliakin on varmaan jo tässä vaiheessa huomannut.
Tämä on tarinani Folcanin perustamisesta, jonka on tarkoitus toimia itselleni sekä yhtiökumppaneilleni muistona tästä matkasta. Kiitoksia artikkelin lukemisesta! Voit tilata Folcanin blogin sähköpostiisi ja pyytää yrityksellesi ilmaisen arvion verkkosivujesi nykytilasta alhaalta! Olkoon yrittäjyys kanssasi.
Mikä palvelinpuolen seuranta? Server-side tracking (SST) eli palvelinpuolen seuranta tarkoittaa tiedon keräämistä, tallentamista ja analysoimista palvelimella sen sijaan, että se tapahtuisi suoraan käyttäjän selaimessa (client-side
Ovumia päätyi tekemään Folcanin kanssa yhteistyötä, sillä he kaipasivat uusia näkemyksiä markkinointiinsa. Yhteistyön aikana Folcan on vastannut pääasiassa Ovumian Google- ja Meta-mainonnasta sekä auttanut joustavasti muissa markkinoinnin tarpeissa.
Folcan Oy:lle on myönnetty Kauppalehden Menestyjät -sertifikaatti. Vain 8% suomalaisista osakeyhtiöistä kuuluu Kauppalehden Menestyjiin. Yrityksemme valittu Kauppalehden Menestyjälistaukseen Olemme ylpeitä ilmoittaessamme, että yrityksemme on saavuttanut
